Kahvihammas?

Elämäni ensimmäiset 35 vuotta join teetä. Äitini puhui aina kahvihampaan kolotuksesta, josta minä ja isäni emme ymmärtäneet teeihmisinä mitään. Kahvin ja minun suhde on ollut puhtaasti platoninen - olen pitänyt tuoksusta. Kolme vuotta sitten join kahvia kerran. Ja toisen. Sitten saatoin olla pitkään juomatta. Joskus juon, joskus en. Aika latteana, kiitos. En ymmärrä tervasnapseja, joissa nököttää teelusikka pystyssä. Ikinä en kaffittele iltapvällä tai kukun koko yön. Ihminen, joka on tippunut lapsena energiasaaviin - hänen kannattaa pysytellä piristeistä loitolla tai vierähtää aamukuuteen ristisanoja ratkoessa. Mutta maun ja virkistyksen vuoksi voi aamupäiväkupposen siemaista. Kahvina Tertin kartanon ihanalle tuoksuva ruusukahvi. Jos kahvi onkin kaukaa, ruusu on läheltä - kartanon omasta puutarhasta.