Marianne Kiskolan ruokablogi

Marianne kokkaa rokkaa keittiössä ystäviensä, perheensä ja eläintarhansa kanssa, intohimonaan kotiruoka, maailman maut ja suomalainen, jumalainen luonto sekä tiedostava kulutus. Marianne on julkaissut 8 keittokirjaa ja työskennellyt ruoka-alalla lähes kaikissa mahdollisissa tehtävissä ympäri maailmaa.

Tiedostavan kokin oivallukset

torstai 29. huhtikuuta 2010

Suitsaitsukkela patonki - ja leipäteollisuus vapisee!

Ajankohtainen aihe tuntuu olevan Suomen nääntyminen nälkään. Minä en ollut tosin huomannut mitään, joten ihmettelin, miksi kaikki yhtäkkiä kyselevät leivän ohjeita? "Jotain helppoa ja silleen suitsaitsukkelaan tehtyä". Laitan siis parin päivän ajan tänne leivontaohjeita solidaarisuudesta. Kotona leivottu on hyvää, tuoksu on ihanaa ja ruokkijajengimme saa lakkoilla puolestamme vaikka hamaan tappiin, koska hei - me osataan leipoa!

 
















PATONKI
G L V


2½ dl vettä
25 g hiivaa
1/4 tl yrttisuolaa
3 rkl rypsiöljyä
5-6 dl vehnäjauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta
1 dl silputtuja oliiveja tai yrttejä
  1. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Lisää hiiva, suola ja öljy. 
  2. Lisää jauhot hyvin vaivaten. 
  3. Anna taikinan kohota astiapyyhkeen alla. 
  4. Jaa taikina kolmeen osaan ja pyöritä taikinapalloiksi. 
  5. Kaulitse pallot yksitellen suorakaiteen mallisiksi levyiksi, ripottele oliivi- tai yrttisilppu sisälle ja kääri sitten rullalel ja asettele leivinpaperitetulle uunipellille. 
  6. Säädä uuni 250 asteeseen. 
  7. Anna patonkien kohota liinan alla vielä hetken aikaan. Jos haluat patonkien pintaan väriä, voit sivellä ne ennen paistamista hunaja- tai sokerivedellä.
  8. Paista patonkeja uunissa 7-10 minuuttia. 
  9. Jos haluat patonkeihin rapean kuoren, älä peitä niitä heti paistamisen jälkeen.
  10. EKOVINKKI: Samalla uunin lämmityksellä kannattaa leipoa muutakin esim. ihanat kakut viikonlopuksi.
Ohje löytyy Marianne Kiskolan KOTI - ruokaa koko perheelle-keittokirjasta (Tammi 2009)

Kahvihammas?

Elämäni ensimmäiset 35 vuotta join teetä. Äitini puhui aina kahvihampaan kolotuksesta, josta minä ja isäni emme ymmärtäneet teeihmisinä mitään. Kahvin ja minun suhde on ollut puhtaasti platoninen - olen pitänyt tuoksusta. Kolme vuotta sitten join kahvia kerran. Ja toisen. Sitten saatoin olla pitkään juomatta. Joskus juon, joskus en. Aika latteana, kiitos. En ymmärrä tervasnapseja, joissa nököttää teelusikka pystyssä. Ikinä en kaffittele iltapvällä tai kukun koko yön. Ihminen, joka on tippunut lapsena energiasaaviin - hänen kannattaa pysytellä piristeistä loitolla tai vierähtää aamukuuteen ristisanoja ratkoessa. Mutta maun ja virkistyksen vuoksi voi aamupäiväkupposen siemaista. Kahvina Tertin kartanon ihanalle tuoksuva ruusukahvi. Jos kahvi onkin kaukaa, ruusu on läheltä - kartanon omasta puutarhasta.